Trip to Edinburgh

“In Scotland, there are two different but equally important types of cities: the Glasgows, where I study, and the Edinburghs, where I go for weekend trips. These are the stories and pictures of those cities.” [insert law & order music]

We went to Edinburgh about two weeks ago on Saturday the 17th. The International Society of the University of Glasgow had organised the trip, meaning that they had gathered some people for the trip, so that we got cheap group tickets for the train. (Only about 5£ per person two-ways) So like mentioned above here’s a few pictures and some boring prattle about that trip.

First thing in Edinburgh, me and some other exchange students went to see the Edinburgh Castle.

The Edinburgh Castle

Although the castle was nice and really interesting, I personally found it too touristy for my taste. Seeing old stones and royal jewels is not really that interesting in the end. I loved the bits where one could see how people had lived in the castle and the history of the place in more down to earth type a way. I also loved the view: it was amazing from the top of the hill and the battlements.

I took many pictures from on top of the battlements. The whole city of Edinburgh is really beautiful and the location by the sea is amazing. We had barely time enough to get a quick glimpse of the city and all of its sights. Me and some others left back to Glasgow the same day, but some stayed over the night. We’ll be going back to Edinburgh again, and next time I think I’ll stay for the night as well.

The view from the Edinburgh castle towards the railway station.

We also went to see the National War Museum, which is located within the Edinburgh Castle. Before we went inside we had to play around with the cannons and the cannonballs at the battlements nearby.

For some reason military memorabilia always seems a little creepy to me, especially if it’s glorified. Remembering those who have served and died for their countries is always laudable, but tools of killing and mementos of wars should always be treated with some detachment. There is nothing glorious or praiseworthy about killing and bloodshed, no matter for what cause. That said I found the exhibition really interesting. Too bad we were really hungry at that point and we kinda ran through the museum. The trip was a lot of fun although we had only the day to spend in Edinburgh.

Me standing on some cannonballs at the Edinburgh Castle.

When some of the others stayed and went partying in Edinburgh, me and Harri (another Finnish exchange student) went to check out some of the clubs in Glasgow when we got back. We went to the Subclub and we had a blast. Unluckily there is no pictures of that available. Sorry.

Glasgow: Plussat ja Miinukset

Asioita, joista pidän Glasgowssa:

1. Ihmiset

- Glasgowlaiset ovat todella mukavia ja auttavaisia. Karttaa ei paljon tarvi, jos vain uskaltaa jutella ihmisille.

2. Aksentti

- Skottimurteesta ei voi kuin pitää. Joillekin paksu aksentti voi tuottaa hankaluuksia, mutta henkilökohtaisesti voisin jäädä kuuntelemaan vaikka säätiedotusta koko päiväksi, jos se vain tulee skottimurteella.

3. Ruoka/Juomat

- Glasgowsta löytyy ravintoloita pilvin pimein ja krantuinkin matkaaja löytää varmasti jotain mielenkiintoista, halusi sitten intialaista tai vaikka uppopaistettuja mars-patukoita. Nam.

Sierra Nevada Pale Ale sopii kalpeille suomalaisille. (Kuvattu The Sergessä)

Asioita, jotka korpeaa Glasgowssa:

1. Yksinkertaiset ikkunat

- Pihalla raikas tuulahdus mereltä virkistää kivasti luennolle tallustaessa. Nukkumaan mennessä tuulitunneliolosuhteet makuuhuoneessa alkavat lievästi sanottuna ottamaan päähän.

2. Liikennevalot

- Valoja odotellessa voi vaikka ihastella paikallista arkkitehtuuria tai kutoa vaikka villapaidan lämmittämään kylmältä tuulelta.

3. Suihkut

- Ottaisinko tällä kertaa jääkylmän suihkun kunnon paineella vai liruttaisinko sittenkin kuumaa vettä niskaan?

Things I Love/Hate About Glasgow

Things I love about Glasgow:

1. People

- People are really friendly and helpfull around here.

2. the Accent

- People are nice and you gotta love the Scottish accent.

Now who wouldn't like Doggie Style?

3. Food/Drinks

- There’s a lot of restaraunts to cater to your every possible craving and their also relatively cheap (compared to Finland anyways). Deep-fried Mars bar – what more can I say? If you’re into beer or other assorted refreshements, you’ll find what you’re looking for here.

Things I hate about Glasgow:

1. Single-Pane Glasses

- Living in a wind tunnel is not as sexy as it sounds. Insulation and proper windows on the other hand really are.

2. Traffic Lights

- Traffic lights in this city are terrible. I wonder how the traffic can even function like this?

3. Showers

- It would be great, if one would not have to make the hard decision between water-pressure and warmth.

How did I get here? Or the first week in Glasgow

I wrote something about our first week here in Glasgow in Finnish some time ago, but I was so busy I didn’t have time to put it up in English as well. So I decided to get nostalgic once again. Me and Elli left from Finland on the sixth of January. We flew with SAS from Helsinki-Vantaa airport to Copenhagen. We spent six hours waiting for our connecting flight at the Copenhagen airport. From Copenhagen we flew with BMI to Glasgow. The BMI flight was a lot more comfortable than the one on SAS. I had gotten sick just before the trip and the landings really hurt my ears, because of the flu.

We were graciously accommodated for the first days by three other Finnish exchange-students. Two of them were still in Finland spending the holidays, but one of them, another Teemu, came to meet us at the airport and helped us to get familiar with the city and look for accommodations.  In the first night we went to a local pub (I drank only tea) and we bought some medicine for me (which luckily helped). There at the pub it started to finally sink in that I was in Glasgow and I had left Finland behind for 5 months.

Teemu and Elli at ICafe during our first day in Glasgow.

The following day we started to look for accommodations. We went to Byres Road to look at some for-rent ads. We made some calls and arranged to meetings for the next day. We went to see two apartments. The first one (within which we are living now) was a 8 room flat with 5 other people already living. The second one was a two bedroom flat, but it was unfortunately really dirty and smelled of mold so we decided to move into the first one. After some linen and duvet shopping we were able to move into our new home on Saturday.

All in all the first week was really crazy and packed with stuff that we had to take care off. We had to confirm our courses etc. And then we had some introductory lectures and tours later in the week.

Me, Erin, Philipp, Martin and Florian at the Curlers.

We met a lot of other exchange students during the first week with all the bus tours etc. So far everybody has been really nice and funny and it has been great to hang out and get to know the city together. Some of the other exchange students held a party during the first weekend. After that I had so many new names and faces to remember I felt my memory would run out before the first two weeks here.-

Even though it has been nice to meet so many people from all over the world, it’s a shame that we haven’t met that many Scots yet. It seems that the natives usually stay away from the loud groups of foreigners. Luckily we’ve got two authentic Scots living in the same flat with us, so maybe me and Elli will have the chance to pickup some Scottish accent and vocabulary during this stay.

Like I said in the post in Finnish, the restaraunts and pubs are relatively cheap here in Glasgow and we ate out almost every night during the first week. Now I’ve ventured into cooking myself and I’ve gotten used to the different selections in the stores here in Scotland.

So that’s what the first few days here in Glasgow were like (or what I can remember of it).

Kuinka viettää Robert Burnsin päivää?

Tänään oli Skotlannin kansallisrunoilijan Robert Burnsin syntymäpäivä. Kaikkialla Skotlannissa järjestettiin kaikenlaisia tapahtumia, päivällisiä ja juhlia päivän kunniaksi. Minä ja eräs toinen oululainen vaihto-opiskelija Mikko olimme puhuneet aiemmin, että meidän pitäisi käydä kiertelemässä Glasgown museoita jokin päivä. Lähdimme tänään sitten tutustumaan Kelvingrove Art Gallery and Museumiin. Nukuin myöhään ja heräsin vasta kahden aikaan joten meillä ei ollut kovin paljoa aikaa kierrellä museossa. Hieman alle kahdessa tunnissa ehdimme käydä ensimmäisen kerroksen läpi. Pidin erityisesti skotlantilaisten taidemaalarien näyttelystä. Näyttelyssä olivat muun muassa the Glasgow Boys ja the Scottish Colourists. Egyptiosasto oli hieman hämmentävä kokemus. Toisaalta yli kolmetuhatta vuotta vanhat patsaat ja korut ovat mielenkiintoisia, mutta muumioidun jalan näkeminen menee jo makaaberin puolelle. Osa muista vaihtareista taisi mennä tänään syömään haggista ja tekemään muuta periskottilaista, mutta minusta museovisiitti oli oikein hyvä tapa juhlistaa tätä päivää. Hyvää Robert Burnsin päivää kaikille suomalaisillekin!

What to do on Robert Burns Day?

Today’s the birthday of the national poet of Scotland: Robert Burns. There was a lot of events and activities at pubs and museums celebrating Robert Burns Day. I slept really late and almost missed my chance to go to the Kelvingrove Art Gallery and Museum. Me and another Finnish exchange student Mikko, we had talked about going to see some museums and galleries here in Glasgow (partially because many of them are free and besides museums can be cool. Yeah.). So today we decided to go and visit the Kelvingrove Art Gallery and Museum. Because I had slept so late we had only less than two hours time and so we only managed to go through the ground floor of the museum. I really enjoyed the paintings of the Scottish Colourists and the Glasgow Boys. It’s a shame we didn’t have more time. We decided that we’ll go there again to see the rest of the place. I know that some people went to eat haggis or something to celebrate this day, but I think the trip to the museum was a good way to spend this day in memory of Robbie. Happy Robert Burns Day everybody!

AAAAAARRRGH!

Jo ensimmäisenä yönäni täällä Skotlannissa törmäsin jo Suomesta tuttuu ilmiöön: känniörinään. Mielenkiintoisena kulttuurierona, örinä on täällä enemmänkin huutoa. Joka ilta samoihin aikoihin (kun pubit sulkeutuvat), kadulta, jolla asumme alkaa kuulua kovaäänistä erinäisten vokaalien huutamista. Ehkä täällä asiaan kiinnittää vain enemmän huomiota, kun yksinkertaisten ikkunoiden ansiosta kaikki puhekin kadulta kuuluu huoneeseen selkeästi. Ainoa asia mikä huudoissa ihmetyttää on kuitenkin se, että niissä ei tunnu olevan mitään sisältöä. Tai ehkä vain toiset känniääliöt tunnistavat lajikumppanien kutsuhuutojen kaikki hienoudet ja nyanssit. Onneksi olen hyvin nukkuvaa tyyppiä, joten nämä jokailtaiset serenadit ovat olleet lähinnä hauskaa viihdettä silloin, kun olen sattunut itsekin valvomaan myöhempään. Olen koittanut tunnistaa onko huutajien joukossa myös vaihtareita, mutta tähän mennessä suurin osa on ollut Skotteja, tai ainakin kaikkein kovaäänisimmät joukosta.

p.s. Jos joku tulee Suomesta käymään täälläpäin lähiaikoina, tuo mukanasi sauna (tai mielellään useampi) ja paksumpia ikkunoita.

AAAAAAAARRGGGGHHH!

Every night of my stay here in Scotland I’ve heard this same sound. As people are returning from the pubs or bars they just shout and scream all the way home. Luckily I am usually able to sleep anyways, but it just made me wonder why do these people feel like shouting? So far most of these drunken serenaders seem to have been Scots or atleast the loudest ones. We have drunken howling in Finland as well, but it is more audible here, because of the single-pane glass windows. What is different though, is that there doesn’t seem to be any intelligible content in the nightly shoutings. Maybe it is a sort of a mating call to attract other drunken sailors or Arthur’s knights still looking for the Holy Grail: “Which way to the Castle Aaargh?!” Aaargh? Anyone?”.  What ever the case they’ve given me a lot of entertainment during late nights.

Hint: double or triple-pane glass windows block drunken screaming really well.

p.s. If my friends are  reading this, please bring saunas and thicker windows.

Kuinkas sitä tänne tultiinkaan, eli retrospektiivi ensimmäiseen viikkoon Glasgowssa.

Ajattelin nyt kirjoitella hieman matkasta tänne Glasgowhun. Lähdimme Ellin kanssa Helsinki-Vantaan lentokentältä loppiais-tiistaina 6.1. kohti Glasgowta. Ensin lensimme Kööpenhaminaan SASsin koneella ja vietimme kuusi tuntia kentällä odotellen jatkoyhteyttä. Kööpenhaminan lentokenttä ei ole ehkä maailman mielenkiintoisin paikka viettää päivää, mutta uutena vuotena hankittu flunssa painoi vielä sen verran hyvin, etten jaksanut lähteä kaupunkiin. Jatkoyhteys oli BMIllä ja pienessä koneessa oli vähän leppoisampi matkustaa kuin sillipurkkia muistuttavassa SASsin koneessa. Ainoa ikävä asia matkassa oli flunssan aiheuttama tukkoisuus, mikä tuntui korvissa laskeutuessa.

Perillä meitä vastassa oli toinen englantia Oulussa opiskeleva Teemu (jolla on muuten sama syntymäpäiväkin). Vietimme Ellin kanssa ensimmäiset neljä päivää Teemun ja parin muun oululaisen vaihtarin tarjoamassa majoituksessa. (kiitos pojat!) Heti saavuttuamme Glasgowhun yskäni paheni kostean ilman takia ja pienen neuvonnan jälkeen haimme lääkkeitä läheisestä kaupasta. Me Teemut, Elli ja eräs Walid kävimme illasta yhdellä paikallisessa pubissa. Teetä nauttiessa alkoi jo hiljalleen tajuta, että oli pitkän odotuksen jälkeen viimein saapunut Skotlantiin. Keskiviikkona aloitimme tarkemman tutustumisen kaupunkiin ja asunnonhaun.

Teemu ja Elli ICafessa ensimmäisenä aamuna Glasgowssa

Haimme asuntoilmoituksia Byres Roadilla sijaitsevan kioskin seinältä, joihin soittelimmekin sitten keskiviikkoillan. Torstaina kävimme aamulla katsomassa kahta asuntoa. Ensimmäinen (johon sitten muutimmekin) oli kahdeksan hengen soluasunto ja toinen oli kaksio, joka ikävä kyllä oli kovin huonokuntoinen ja haisi pahasti homeelle.  Sovimme perjantaiksi tapaamisen vuokrasopimuksen kirjoittamiseksi. Lauantaina pääsimme vihdoin omiin huoneisiimme pienen lakana- ja tyynyshoppailun jälkeen.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko täällä oli aikamoista hulinaa ja täynnä hoidettavia asioita perustarvikkeiden ostamisesta asunnon hankintaan. Onneksi ihmiset ovat täällä mukavia ja muihin vaihtareihin tutustuessa ei ole ainakaan tullut tylsää.

Minä, Erin, Philipp, Martin ja Florian the Curlerssissa.

Tutustuimme moniin toisiin vaihtareihin jo heti yliopiston esittelykierroksella ja jo viikon sisään muistikapasiteetti uhkasi loppua kesken kaikkien uusien nimien ja kasvojen tulvassa. Tähän mennessä kaikki ovat olleet todella mukavia ja avoimia tyyppejä joiden kanssa on ollut mukava viettää aikaa tutustuen kaupunkiin ja kuppiloihin. Harmi kyllä paikallisten kanssa kommunikointi on jäänyt vielä hieman vähemmälle. (lähinnä pubien tiskeille ja kauppaan). Onneksi meidän asunnossamme asuu kaksi aitoa skottia, joten ehkä tässä vielä pääsee enemmänkin kuulemaan kunnon skottiaksenttia.

Ulkona syöminen on melko edullista täällä, joten ravintoloita ja pubeja tuli kierrettyä aika paljon jo ensimmäisellä viikolla. Nyt on tullut jo hieman kokeiltua itsekin kokkailla jotain.

Nyt lähden katsomaan Obaman virkaanastujaisia the Curlersiin (kiva pubi Byres Roadilla lähellä asuntoamme) muutamien amerikkalaisten vaihtareiden kanssa.

Slumdog Millionaire

I am a huge movie fan and after lectures onTuesday, I had to go and check out the movie theatres here in Glasgow. I went to the Grosvenor Cinema on Ashton Lane. I went to see the new movie by Danny Boyle:Slumdog Millionaire. The tickets were a little cheaper here than in Finland. I had to go alone, because no one would go with me on such a short notice. Why is it that always when you’re alone in the movies, everyone else in the theatre seem to be couples? That is really weird because a movie is not a good place for a date anyways. You just sit there silent.

The movie itself was really good. It was one of the best movies I’ve seen in a long time. At first I was a little doubtful about it because it was supposed to be a feel-good movie. (Feel-good usually stands for no dramatic tension) My doubts vanished quite soon, since right from the beginning the movie had some surprisingly rough and gritty scenes (torture etc…). The soundtrack was really good as well. All in all the movies was a really pleasant surprise even though the ending almost went overboard with the sappiness.

It seems I’ll have to see a lot of movies here, because I’ve heard a lot of good things about Che: part one, The Wrestler and The Curious Case of Benjamin Button. I still have a lot of other theatres to see as well. I gotta go check out the IMAX-theatre here in Glasgow and the Cineworld later on. Now I gotta run, or I’ll miss another lecture.